KKO:1983-II-73
- Asiasanat
- Testamentti - Testamentin tekeminen
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 79/1306
- Taltio
- 4847/82
A oli myynyt pojalleen B:lle puolet omistamistaan yhden asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavista asunto-osakeyhtiön osakkeista.
Testamentin muoto
- ei ollut tarpeen kauppakirjan ehtoon B:n elinaikaisesta ja myös A:n kuoltua jatkuvasta asumis- ja hallintaoikeudesta asuntoon, koska tuolla ehdolla oli määrätty kaupan kohteeseen eli B:lle luovutettuun osakeosuuteen liittyvän käyttöoikeuden laajuus;
- oli tarpeen kauppakirjan ehtoon B:n etuosto-oikeudesta A:lle jääneeseen osakeosuuteen siltä osin kuin tuolla ehdolla oli tarkoitettu A:n kuoleman jälkeen B:n hyväksi rajoittaa muiden perillisten oikeutta määrätä tästä A:n osakeosuudesta.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
C, D ja E olivat veljelleen B:lle toimituttaminsa haastein Helsingin RO:ssa lausuneet, että heidän äitinsä, 13.3.1974 kuollut A ja B olivat 12.11.1973 allekirjoittaneet kauppakirjaksi otsikoiden asiakirjan, jonka mukaan A myi ja luovutti B:lle puolet omistamistaan asunto-osakeyhtiön osakkeista 6 110 markan kauppahinnasta, josta suoritettiin 100 markkaa heti ja loput viimeistään A:n kuoleman jälkeen. Samassa asiakirjassa A oli selittänyt, että hän luovutti B:lle vapaan asumis- ja hallintaoikeuden mainittuja osakkeita vastaavaan huoneistoon B 35 yhtiön talossa myös A:n kuoleman jälkeen sitä vastaan, että B suoritti osuutensa yhtiövastikkeesta, ja että tällä oli etuosto-oikeus "koko asunto-osakkeeseen". Koska sanottu oikeustoimi oli tosiasiallisesti testamentti, jota ei ollut tehty testamentin muotosäännöksiä noudattaen, C ja hänen myötäpuolensa olivat vaatineet, että mainittu kauppa julistettaisiin mitättömäksi.
B:n vastustettua kannetta RO p. 31.1.1977 oli lausunut selvitetyksi, että A ja B olivat tehneet kanteessa tarkoitetun kaupan. Kun kantajat eivät olleet esittäneet sellaista seikkaa, jonka perusteella kauppaa olisi pidettävä mitättömänä, RO oli erityisesti huomioon ottaen, että kuolinpesällä oli mainittu kauppahintasaatava B:ltä, hylännyt kanteen siltä osin kuin siinä oli vaadittu kaupan julistamista mitättömäksi. Sitä vastoin RO oli katsonut, että asumis- ja hallintaoikeuden luovutuksen B:lle A:n kuoleman jälkeistä aikaa koskevalta osalta olisi ollakseen pätevä tullut tapahtua testamentin tekemisestä säädetyssä järjestyksessä, minkä vuoksi RO oli julistanut puheena olevan kauppakirjan sanotun oikeuden luovutusta koskevan lausuman samoin kuin etuosto-oikeutta koskevan määräyksen kohdalta mitättömäksi.
Helsingin HO, jonka tutkittavaksi C myötäpuolineen ja B olivat saattaneet jutun, t. 29.8.1979 oli jättänyt asian RO:n päätöksen varaan.
B pyysi lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen.
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan, tutki jutun ja havaitsi, että A oli 12.11.1973 myynyt B:lle puolet yhden asuinhuoneiston hallinnan oikeuttavista asunto-osakeyhtiön osakkeistaan muun muassa ehdoin, että B sai "nauttia vapaata asumis- ja hallintaoikeutta sanottuun osakkeeseen (erityisesti suurempaan asuinhuoneeseen ja muihin huoneiston mukavuuksiin)" ja että hänellä oli "etuosto-oikeus koko asunto-osakkeeseen samaan hintaan kuin tässä kauppakirjassa." Kauppakirjassa oli myös maininta siitä, että asumis- ja hallintaoikeus kuului B:lle koko hänen elinaikansa ja A:n kuoleman jälkeenkin.
Asumis- ja hallintaoikeutta koskevalla ehdolla oli määrätty kaupan kohteeseen eli B:lle luovutettuun osakeosuuteen liittyvän käyttöoikeuden laajuus. Tämä kauppaehto sitoi A:n oikeudenomistajia, vaikka sitä ei ollut määrätty testamentin muodossa.
Etuosto-oikeutta koskeva ehto rajoitti omistajan oikeutta vapaasti määrätä osuudestaan osakkeisiin. Siltä osin kuin tämä ehto oli tarkoitettu rajoittamaan A:n kuoleman jälkeen B:n hyväksi muiden perillisten oikeutta määrätä siitä osakeosuudesta, joka oli jäänyt A:lle kaupan jälkeen ja perintönä siirtynyt hänen oikeudenomistajilleen, kysymyksessä oli kuoleman varalta annettu määräys. Tällaisena tuo määräys oli kuitenkin mitätön, koska sitä ei ollut tehty testamentin muodossa.
Näillä perusteilla KKO, muuttaen HO:n tuomiota, hylkäsi C:n ja hänen myötäpuolensa kanteen myös B:n asumis- ja hallintaoikeutta koskevalta osalta. Etuosto-oikeutta koskevan määräyksen mitättömyyttä koskevalta osalta HO:n tuomion lopputulos jäi pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Manner, Nybergh ja Ketola sekä ylimääräinen oikeusneuvos Roos